keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Matkailua ja kotikuulumisia


Viime viikolla tuli vietettyä lomaviikkoa, eli ei tarvinnut päivän päätteeksi mennä istumaan iltaa koulunpenkille. Alku viikosta Mya ja Dori lähtivät uuteen kotiin, jonne pitäisikin laittaa kyselyä miten ensimmäinen viikko on sujunut. Tämän jälkeen tuli suunnattua kohti Helsinkiä, jossa tuli vietettyä ystävän syntymäpäiviä, mutta myös samalla pääsin ihastelemaan Anneten kahta egern otter kääpiöjänis lapsosta. Tietysti myös samalla talon isompia ja pienempiä tiikereitä. Päivät kulkivat hurjaa vauhtia ja pian olikin jo perjantai, jolloin suuntasin läntisestä Helsingistä itään Miialle. Sieltä mukaan lähti Gia, joka oli tapaamassa sulhastaan Rioa. Tämän jälkeen suuntana oli koti, jossa minua pupujen lisäksi odotti muutamiset siivottavat kopit! 
Aika tuntuu tällä hetkellä vain vilistävän silmissä, arki on hyvin normaalia ja rutiinilla sitä mennään. Ainoita poikkeuksia on ollut, että Merle lähti tänä aamusta uuteen kotiin. Hieman haikein mielin siitä sai luopua, mutta tätä tämä on, kun ei kaikkea voi pitää. Yksi kasvattamisen varjopuolia, tämä on ainaista luopumista. Lisäksi Donfero venäläispoika on kärsinyt nyt jo pidemmän aikaa hyvin inhottavan suuresta karvan vaihdosta, joka ei meinaa millään loppua. Tämän hirmuisen pöllyämisen myötä, on muutamat suolitukokset saanut pojalta hoitaa. Iloisempia uutisia on, että sijoitusnaaras Pinkwyingin poikaset saapuvat minulle 31.10! Eli hieman ennen luovutusta, näin saan poikaset tatuoitua, mutta myös käytyä kaikkien kanssa pihalla ja pääsen samalla myös tutustumaan jokaiseen poikaseen paremmin! Poikaset muuttavat myös poikkeuksellisesti sisälle, tosin kaikki poikaset muutavatkin siitä miltein viikon sisällä omiin uusiin koteihinsa.
Viikonloppuna olisi tarkoitus opettaa Nora hyppimään ja hieman kokeilla myös kuinka Liila ideasta innostuisi. Kerran sitä yritin jo opettaa, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Katsoo myös, jos muita nuoria hypyttelisi ja ottaisiko näistä hypyistä myös videoita.
Pian lähestyvät myös Lemmikkimessut, jonne tulee jälleen lähdettyä hyvin pienellä kokoonpanolla. Suunnitellut olen, että ainakin Kurlaaja lähtee mukaani, mahdollisesti Nora ja Liila, jos oppivat hyppimään. Adan kanssa on vielä hieman harkinnan alla, otanko sen mukaan vai jätänkö kotiin. Kenties kevään messuille on sitten enemmän porukkaa tulossa, ainakin tuolloin jo  mukana nuoria ensikertalaisia. 
Suloiset egern otter kääpiöjänis poikaset

Kaunis Vili poju!
Mountain Magic "Ada"
VH-13 Lavella's November "Ra"


Laittakaa jälleen palautetta kuvista, hieman risuja ja ruusuja!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin (osa1)

Vihdoin ja viimein esille tulee kysymyspostauksen vastauksia kysymyksiin osa1!
Kysymykset on jaoteltu muutamien otsikoiden alle, tässä postauksessa kysymykset jotka sopivat parhaiten aiheeseen kani, hoito ja kasvatus. Vaikka kain kolme, näihin riitti paljon kysymyksiä!
ps. kirjoitusvirheitä varmasti löytyy, en jaksanut nyt viimisen päälle tarkastaa. Korjaan sitten myöhemmin ajan kanssa.

Kanit

Montako kania sinulla on ollut?
- Monta, pikaisesti laskettuna 107 kania omistuksessa. Poikasia en tietystikkään laske mukaan tai kaikkia kaneja joita on tullut hoidettua. Sinäänsä isommille kasvattajille tuo on pieni kani määrä. Minulle iso määrä siihen nähden, että suurinosa tuosta kani määrästä ovat olleet myös lemmikeinä, eikä vain pikaisessa jalostuskäytössä.

Banaaniconga eli Bamboo
Milloin ja mitä kautta kiinnostuit valkokorvaisista?
- Kun valkokorvaiset alkoivat muutamiset vuodet sitten olemaan in juttu Ruotsissa, tuli niihin kiinnitettyä huomiota. Todella nätti kuvio mielestäni, melkein kuin rakastamani viittakuvio ja hollantilaiskuvio olisi sekoitettu keskenään ja lisätty vielä tämän päälle valkoiset korvat! 

Onko sinulla ollut koskaan kania joka on painanut yli 4 kiloa?
- Kyllä minulla on ollut yli 4kg painoisia kaneja viimeisin 5kg kani lähti minulta pari vuotta sitten, suurihopea uros Tooti.


Voisitko kuvitella omistavasi jätin?
- En enään. Olen omistanut, nähnyt ja hoitanut sen verran montaa kania, että tässä vaiheessa jo väkisinkin tietää millainen kani on itselleni sopivin lemmikkinä, mutta myös jalostuksessa.

Minkä näköinen olisi unelma kanisi?
- Rungoltaan siro, kevyt ja jänismäinen. Väriltään ruskea otter/havannasoopeli white, kera valkokorva kuvion ja rex-turkin! Onko tuollainen edes mahdollinen?

Mikä olisi unelma estekanisi väri?
- Estekaneilla mulle on nykyään ihan sama minkä värinen kani on, sillä luonne ratkaisee mulle enemmän. Mukava väri on musta otter ja kaikki laajat viittakuviot.

Pystykorvainen vai luppakorvainen kani?
- Pystykorvainen, miellyttää enemmän silmää.

Jos kanisi olisivat ihmisiä, kuka niistä muistuttaisi eniten sinua ja miksi?
- Mei tai Wini. Molemmat pitävät kiinni mielipiteistään, osaavat ilmaista itseään, molemmat johtavia naaraita ja mukavan asiallisia. Näiden kahden kanin kanssa, ajatukset tuntuvat kohtaavan hyvin useasti.

Wundowie* eli Tooti
Jos saisit takaisin jonkun pois myymäsi kanin, minkä ottaisit ja miksi?
- Rimin tai Affarin. Rimi omasi valloittavan luonteen ja siitä oli kasvamassa todella upea nuori uroskani. Välillä tosiaan mietin missä se menee ja mitä sille kuuluu, millaiseksi se kasvoi. Affair taas oli mulla omistuksessa useamman vuoden, viimeisen vuoden aikana siihen tuli tutustuttua erittäin hyvin ja kyseinen kani alkoi myös todella vahvasti luottaa minuun. Tämän vuoksi musta tuntuu välillä hyvin pahalta, että menin sen myymään. Affair ja sen sisko asuvat kuitenkin todella hyvässä kodissa, josta kuulumisia saa aina tasaisin väliajoin!



Mikä on sinun unelmasi kaneihin liittyen?
- Tämä on vaikea kysymys, mutta yleisesti varmaan se, että saa kasvatuksessa aikaan sen mitä on lähtenyt hakemaan ja tietysti se, että saa annettua vielä enemmän aikaa lemmikkikaneilleen. 

Mikä on ollut raskain tapahtuma kanihistoriasi aikana?
- Rakkaiden lemmikkien menettäminen, sellaisten mihin on todella kovin kiintynyt. Raskain menetys tähän mennessä on ollut Fazun kuolema ja sen menetyksen kanssa sai kyllä pidemmän aikaa taistella.

Mikä on suurin pelkosi kaneihin liittyen? Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?
- Pahin pelko on varmasti se, että menettää kaiken. Kaiken mihin on nähnyt vaivaa, mutta myös kaiken sen mistä välittää. Ainainen pelko on, että kanilaan tulee pöpö, joka vie kaiken. Siksi käytössä on karanteenit, kaneja ei tule mistä sattuu ja niiden taustat aina selvitetään huolellisesti. Toinen pelko on tapaturma, esim. tulipalo.

LU-11 Hopeakuun Suklaasydän eli Fazu
Jos saisit palauttaa yhden kanin takaisin maankamaralle, niin ketä se olisi ja miksi?
- Fazun palauttaisin. Kyseinen kani oli luonteeltaan hyvin miellyttävä ja viisas, aivan täydellinen lemmikkikani.

Jos sinulle silmät sidottuna annettaisiin mikä tahansa kaneistasi syliin, uskoisitko tunnistavasi sen silittämällä ja koskettelemalla?
- Uskoisin tunnistavani, jokainen kani kuitenkin tietynlainen sylissä, rakenteeltaan jokainen on täysin omanlaisensa, eikä yksikään kaneista ole keskenään identtisiä.



Mikä venäläisissä viehättää?
- Ensimmäinen rotukanini oli rodultaan venäläinen, hyvin monelta venäläiseltä löytyy tiettyjä luonteen piirteitä, jotka kiehtovat minua.

Mikä esteristeytyksissä kiehtoo?
- Ulkoiset piirteet, kuin myös luonteen monet ihanat piirteet houkuttelevat. Rakenteeltaan esteristeytksissä kiehtoo minun mieleinen koko, kevyt, sopivan pitkähkö ja siro runko. Luonteeltaan esteristeytys vaatii tietynlaisia luonteen piirteita jotta mm. radalla hyppiminen olisi sujuvaa. Monet näistä luonteenpiirteistä ovat sellaisia, joita esim. juuri lemmikkikaneiltani vaadin.

Onko sinulla ollut koskaan liian haastavaa kania?
- Jokainen kani on haastava omalla tavallaa, se että opit tuntemaan jokaisen yksilön ärsykkeet ja sen mistä ne pitävät. Jokainen kani on oma persoonansa, nuo eivät ole tyhmiä eläimiä, ihminen vain yksinään on se tyhmä, jos ei tätä seikaa ymmärrä. En kuitenkaan koe, että koskaan vastaan olisi tullut liian haastavaa kania. Kääpiölupat ovat tosin hyvin yleisesti olleet mulle hankalampia, sillä ne todella huonosti viestivät itsestään, sekin tosin yksi jalostuksen tekosia.

Kuka on kaneistasi kiltein?
- Jokainen kani osaa olla kiltti omalla tavallaan, se milloin kani on kiltti riippuu aivan tilanteesta. Eli en voi määritellä omista kaneistani kuka mahtaisi olla kaikista kiltein, sillä nuo kaikki osaavat olla sitä.

Oletko koskaan katunut kanien pitoa?
- Varmasti olen katunut ja varmasti tulen vielä joskus jatkossakin katumaan. Suuremman eläinmäärän pito rajoittaa, mutta se myös antaa mahdollisuuksia. Kanien pidon kohdalla katumus on ollut hyvinkin pientä, hetkellistä, eli ei merkittävän suurta. Sellaista joka ei johtaisi tekoihin esim. kani määrän pienentämiseen.

Hoito

Rimi, vuoden 2011 poikasista
Hoitavatko kaneja muu kuin sinä ja siskosi?
- Kun kaneja ottaa, niistä saa itse ottaa vastuun. Eli hyvinkin pitkälle minä ja siskoni perushoidamme omat kanimme. Tietysti kun toinen meistä on kotoa poissa, kotona oleva hoitaa kaikki kanit. 

Jos lähdet lomamatkalle, tuleeko kaneillesi hoitaja vai vietkö ne hoitoon?
- Tuossa tulee yksi suuremman kani määrän pidon varjopuoli, eli ei pitkiä ulkomaanmatkoja perheenvoimin. Eli kotona on aina joku, joka osaa hoitaa kaneja.

Oletko antanut koskaan kaneillesi Osku ruokaa?
- Kyllä olen antanut, tosin siitäkin on jo yli kymmenen vuotta aikaa.

Kuinka usein leikkaat kaniesi kynnet? Silloin kun näet että ne ovat pitkät vai kaikilta samaan aikaan?
- Kaikkien kanien kynnet leikataan aina samalla kerralla, koska muuten on aivan hukassa keltä on kynnet leikattu ja keltä ei. Kynnet leikataan aina kun ne leikkausta vaativat.

Kasvatus

Mistä kasvattajanimesi juontuu?
- Kavattajanimi on pikkusiskoni keksimä nimi Lavella Nöpille, nimi taas seuraavassa sukupolvessa tuli annettua Lavella Raylle. Mulla oli useampia vaihtoehtoja kasvattaja nimeksi mm. Voodoo's(Voodoo Queenin mukaan), Windfall's(Windfall Winyn mukaan) ja WindGiardino's(taiteilijanimi). Kuitenkin Lavella tuntui oikealta, tutulta ja turvalliselta, niinpä sen lopulta päätin asettaa kasvattieni nimien eteen.

Kadutko nimeä Lavella’s?
- Jos katuisin olisi nimi varmasti vauhtunut tai tullut vedettyä pois kasvattieni nimien edestä, eli en kadu. Ennen kuin nimi edes tuli 2012 otettua käyttöön, se on kulkenut matkassa mukana aina vuodesta 2004 saakka.

Mikä on ollut suosikkipoikueesi tähän asti? Luonteiden puolesta ja erikseen sitten ulkonäönpuolesta?
- Hirmu vaikea, sillä kaikki poikueet ovat omalla tavallaan mukavia. Suurimpia suosikkeja estepoikueista ovat olleet varmaankin 5. poikue, 13. poikue, 20. poikue, 23. poikue ja 25. poikue tähän mennessä. Väripoikueista 9. poikue, 11. poikue ja 29. poikue.

Väsyttääkö sinua koskaan kasvattajana kanimääräsi?
- Jokainen ihminen on yksilö, jokainen jaksaa oman yksilöllisen määrän vastuuta, työtä ja stressiä. Uupumukseen ja väsymykseen vaikuttaa todella monet tekijät.
• Suurin tekijä suuremman kani määrän hoitamisessa on sen miellekkyys, jos ihminen ei pidä jostain, niin ei se sitä kauaa jaksa vapaaehtoisesti tehdä. 
• Toinen tärkeä on rutiini, kun johonkin rutinoituu, ei päälle 20 kanikopin siivoaminen tai 30 kanin kynsienleikkuu/punnitus tunnu millään tapaa normaalista poikkeavalta.
• Mulla on nyt ollut useampi vuosi n. 20 kania hoidettavana(+ tuli myös yhtenä kesänä hoidettua Norjassa päälle pariasataa kania, eli oma kani määrä hyvin pieni hoitoinen tuon jälkeen), kani määrä vaihtelee hyvinkin paljon vuoden aikana, eli samaa määrää kaneja mulla ei ole koskaan läpi vuoden.
• Lisäksi hyvin tärkeä tekijä on kanien luonteet, eli en kyllä montaa kuukautta jaksa kania, joka luonteeltaan ei vastaa mieleistä.
• Kanien asuintilat ovat sellaiset joissa viihtyy, siellä on mukava hoitaa kaneja ja koppien siivoaminen on sujuvaa. Jos kanit asuisivat paljaan taivaan alla, voisi olla että vesisateella ja kovassa pakkasessa 20 kopin siivoaminen alkaisi varmasti väsyttämään.

Eli tiivistettynä, mistä tahansa asiasta voi saada itsensä väsyneeksi, jos se ei ole mielekästä ja tässä kohtaa on osattava toimia, löytää se ongelmakohta, joka tekee mukavasta asiasta väsyttävää. Väsymys on osattava myö erotella, normaalin ja ei normaalin välillä.

Jos sinun pitäisi päättää, mitä puhdasrotuista rotua haluaisit kasvattaa, mitä kasvattaisit ja mikä olisivat tavoitteesi?
- Todennäköisesti kasvattaisin rexejä. Tavoitteena olisi varmasti saada pidettyä hyvät rexin ominaisuudet ja sen lisäksi panostaa väriin, kenties pyrkisin saamaan mahdollisimman hyvä kuvioista valkokorva rexiä.

Nimeä parhain kasvattisi ja sen saavutukset?
- Tähän mennessä VH-13 Lavella's November eli Ra. Kani useamman polven omaa kasvattia isän puolelta 6 polvea, mutta tämän lisäksi myös emän isän taustalla kanilastani lähtoisin olevaa sukua. Ra on päässyt mukavasti n. 1,5v iässä molempiin eliitteihin, 2013 hyppykani voittaja, lisäksi hypännyt todella nätisti pituutta 210cm kahdesti ja korkeudessa uuden Suomen ennätyksen 85cm. Lisäksi luonteeltaan ja ulkonäöltaan todella upea omaan silmään. Mielestäni tällaisesta kasvatuksen tuloksesta saa olla aidosti iloinen ja tuntea onnistumisen tunnetta.

Ensimmäisen venäläispoikueen poikanen!
Mikä kanien kasvatuksessa on parasta? Entä miinusta?
- Yllä tulikin aika hyvin, eli kun näkee kasvatuksessa tapahtuneen selkeästi jotain edistystä. Jokainen kasvattaa hieman omalla tavallaan ja tavoitteet voivat jokaisella hieman erota toisistaan. Mulle on hyvin tärkeää, että kasvateissani näkyy se työ minkä on sen eteen nähyt ja että se on oman näköistä. Eli sen puoleen olen vähän höntti, että joitain kaneja en saata vielä ensimmäisessä, toisessa tai jopa kolmannessakaan polvessa tuntea omikseni, vasta siinä kohtaa kun kani alkaa olla lähempänä kasvatuksen tavoitteita. Tunne on huikea kun huomaa olevansa lähellä sitä mitä tavoittelee, huomaa sen vuosien ja odotuksen määrän minkä on nähnyt tämän kaiken eteen. Parasta myös kasvatuksessa on kanien ihanat luonteet, yksilöllisyys ja se, että saa olla mukana tekemässä pohjaa Suomen tuleville esteristeytyslinjoille. Kasvatuksesta tekee myös mukavaa kaikki ne ihanat ihmistuttavuudet, joihin kasvatuksen myötä saa tutustua.
- Huonot puolet lähinnä juontavat taas siitä, että tutustut ihmisiin, koska joukossa on aina niitä jotka eivät halua iloita työstä johon olet nähnyt vaivaa. Eli huonoja puolia on ihmisten kateus. Vaikka kuinka suljet silmäsi, korvasi, silti tämä pirulainen kantautuu aina jollain tapaa luoksesi. Kun olet saanut edes jotain pientä aikaiseksi ja olet ilmoinen siitä, sen ilon laannuttaa todella nopeasti nämä kateelliset ihmiset. Ja se onkin homman tarkoitus. Aika vain terästänyt ja opettanut jättämään nämä ihmiset omaan arvoon, silti käy ehkä hieman empaattisena näitä ihmisiä sääliksi. Jos on kateellinen sille mitä joku on saanut aikaiseksi, miksei tämä voisi olla vain kova potku persuksille ja merkki, että nyt on tehtävä kovemmin hommia? Jokainen saa aikaan vaikka mitä, jos vain jaksaa nähdä sen eteen aikaa ja vaivaa. Toivon, että oma kasvatus olisi esteristeytyskasvatuksesta kiinnostuneille hyvä esimerkki. Minä lähdin aivan pohjalta kiipeämään kohdi vuoren huippua, josta jo teidän, etten sinne huipulle koskaan pääse. Sen verran vuosia tulee viemään se, että Suomeen saadaan omia saman tapaisia monien kymmenien polvien esteristeytyslinjoja, mitä esim. Ruotsissa ja Norjassa on. Tämä kaikki mitä mínäkin teen, se on vain pohjaa, mutta pyrin tekemään sen niin hyvin kuin osaan, jotta se olisi hyvää pohjaa sitä joskus(toivonmukaan) jatkaville!

Jos muutat joskus omillesi, mitä teet kanimäärän kanssa, kasvatuksen ja tilojen kanssa?
- Voi mennä jokunen hetki ennen kuin lähden mihinkään, jos lähden. Vasta hetki sitten olen ollut mukana maksamassa itseni kipeäksi, jotta pääsen asumaan pientilalle. Valehtelematta mulla ei ole hyvän pitkiin aikoihin tulossa toista mahdollisuutta muuttaa mihinkään, sen verran tämä muutto projekti vie edelleen aikaa ja rahaa. 
Jos kuitenkin kävisi jotain ja joutuisi muuttamaan, niin että mahdollisuus olisi kuitenkin kasvattaa vielä pienemmällä määrällä esteristeytyksiä, jatkaisin tätä projektia. Jos ei olisi kasvatukseen mahdollista, minulle jäisi todennäköisesti muutama rakkaimmista, loput jäisivät hyviin muistoihin.

Mikä on mielestäsi hauskin nimi jonka olet kanille antanut?
- En tiedä onko tämä nyt hauskin, mutta ainakin kekseliäin nimi minkä olen omasta päästä keksinyt on Expiz Fizz-goy.

Nuori Voodoo Quueen eli Mei
Mitkä ovat parhaimmat tai hauskimpia lempinimiä joita olet kuullut kasvateillesi uusissa kodeissa annettavan?
- Aika monet nimet ovat omaan korvaan hyvin suomalaisia, mutta Suomessa kun ollaan, niin ei mikään yllätys. Minusta hauskin nimi on ollut, kun yksi kasvatti nimetty Kiveksi. Tosin olinhan minä jo mennyt nimeämään kanin ulkomaalaisittain Pietraksi. Hassua on myös miten todella moni kasvatti on päädetty nimetä Suloksi tai Lunaksi.

Oletko koskaan katunut jotain nimeä, jonka olet kasvatille antanut vai oletko pitänyt kaikista? Mistä nimet tulevat?
- En ole katunut, en nimeä kaneja ihan miten sattuu, lähestulkoon aina nimet juontavat jostain viimeisimmästä mieltymyksestä tai hetkellisesti tapahtumasta. Nimet saavat alkunsa milloin mistäkin, netti, tv, elokuvat, kirjat, lehdet, taide on nimiä ja teemoja täynä, ne on vain löydettävä joka päiväisestä elämästä!

Suunnitteletko siskosi kanssa yhdessä poikueita vai suunnitteletko kaikki itse?
Vuoden 2011 poikanen
- Aina molemmat suunnittelemme, ehdotamme ja perustelemme. Pohdimme paljon yhdistelmien toimivuutta, sillä kahdestaan se on tositesti helpompaa, tulee varmasti mahdollisimman monet plussat ja miinukset esille. Mitään poikuetta meillä ei toteuteta ilman kunnon harkintaa.

Oletko koskaan katunut jotain tekemääsi poikuetta?
- Jokaisella poikueella on ollut oma tarkoituksensa ja tehtävänsä, mikään poikue ei ole siis ollut täysin turha, eli ei ole tarvinnut katua yhdenkään tekoa.

Mitä poikuetta odotat eniten sun kanien tulevista poikueista?
- Tulevista poikueista odotan eniten Ran ja Gian marraskuun esteristeytyspoikueita. Molemmissa yhdistelmissä vanhemmat pidemmänlinjan esteristeytyksiä ja joukosta löytyy hyvin myös suomalaisia linjoja. Lisäksi poikueiden vanhemmilla upeat luonteet! Nämä poikueet siis sellaisia, ettei vastaavia ole vielä suomessa ollut. Ajan kanssa tietysti vain näkee onko yhdistelmät yhtä toimivat, kuin suunniteltu.

Miten pysyt kärryillä kaikkien kanien sukutauluista, terv.tilanteista, ja miten tiedät kani yhdistelmiä yhdistäessä että ne eivät ole kauempaakaan sukua toisilleen? Onko sinulla kansiot jokaiselle jalostamallesi kanille?
- Kun kasvattaa on hyvin suotavaa, oikeastaan hyvin tärkeää se, että tiedät täysin millä kasvatat ja työstät projektia. Eikö tuntuisi hyvin epävarmalta kasvattaa, jos ei tietäisi millä kasvattaa? Lisäksi todella hyvää tekee myös se, että olet ajantasalla kasvattamastasi yleisesti omassa maassa. Plussaa vain on, jos olet vielä ajantasalla mitä muissa maissa tapahtuu. Ajan kanssa nuo oppii ja sitten ei ole mitään vaikeuksia muistaa kymmenien polvien taakse ulkoa, mitä minkäkin kanin takana on. Mä en pystyisi ikinä kasvattamaan, jos en tuntisi tarpeeksi hyvin kaikkien kasvatuksessa olevien kanien taustoja. Suomessa on niin pienet estekani piirit, että jalostuskäytössä olevien kanien suvut, nimet, sisarukset jne. on naurettavan helppoja muistaa. Kun seuraa vielä muiden Pohjoismaiden esteristeytyskasvatusta, oppii siinä sivussa muiden maiden linjoja. Eli ainoa mistä pidän kirjaa on omien kanien painot, kaikki poikueet, missä kasvatit menee ja mitä niille tehdään.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Viimeiset ulkokisat ja poikasia tuloillaan

Näin taas yksi kisojen täyteinen kesä on ohi ja pikkuhiljaa alkaa talviloma kisoista. 
Lauantaina lähdettiin pienellä porukalla kisailemaan. Lähinnä tavoitteina oli saada Kurlaajalle viimeinen klassaus keskivaikeasta suorasta, joka saatiin jo ensimmäisellä kierroksella ihanan tasaisesti edetyllä puhtaalla radalla! Kesän aluilta siskon ohjauksessa olleen Fian kohdalla jännitettiin viimeistä klassausta vaikeasta suorasta ja ihanasti sekin saatiin! Eli Fia teki total Giat, eli alle vuoden iässä ja viidessä kuukaudessa eliittiin, upeaa! Huikeaa oli nähdä myös, kuinka Kurlaajan lisäksi kolme muuta omaa kasvattia klassautuivat vaikeaan suoraan. Kaikilla näillä vielä hyvät mahdollisuudet päästä ja pärjätä eliitissä!
Kilpailupäivä sujui todella mukavasti ja ilmapiiri oli mukavan leppoisa. Päivän päätteeksi hypittiin eliitti suora, joka oli Ran ja Gian viimeinen tältä vuodelta. Ada mahdollisesti tulee vielä Lemmikkimessuille hyppimään, mutta sillekkin tämä eliitti oli yksi niitä viimeisimpiä ennen eläkkeelle jäämistä. Kaikki kolme menivät hyvin mukavasti, virheitä vähiten keräsi toista kertaa eliittiä hyppivä Gia! Tähän oli siis hyvä päättää näiden kanssa tältä vuodelta!
Kisoista Gia jatkoi matkaa Miialle astutettavaksi hänen ihanalla Rio uroksella.

Sunnuntaina suuntana oli Mäntyharju, jonne lähinnä lähdin Kurlaajan vuoksi. Eli jos tyttö ei olisi lauantain kisoissa saanut viimeistä klassausta, sitä olisi yritetty näissä kisoissa uudestaan. Kurlaaja kuitenkin pääsi hyppimään Mäntyharjussa ensimmäisen vaikeansa! Ensimmäiseksi vaikeaksi, rata hypittiin omaan mieleen todella hienosti. Neljällä virheellä sen tyttönen hyppi, mutta näistäkin kolme virhettä oli hyvin simppeleiltä esteiltä. Hyvää treeniä tämä oli myös, sillä toinen vaikea suora hypitään jo Lemmikkimessuilla! 
Vaikeassa suorassa hypytin myös siskon Jiia kanin, joka edelleen odottelee viimeistä klassaustaan eliitti suoralle. Mäntyharjusta ei sitä napattu, sillä radalta tuli kolme höpsöä virhettä. Mukaan otin myös Adan ja Ran, jotta eliitti saatiin järjestettyä. Ra hyppi viimeisen tämän vuoden eliittinsä kolmella virheellä, johon on hyvä päättää. Ada nappasi viisi virhettä, joista hupaisasti kolme pystyistä, yhdet vedestä ja pyramidista.
Nyt sai kerrankin Kurlaajasta kunnon estehyppy kuvia ja lopussa löytyy vielä video siitä. Muusta porukasta löytyy sitten taas hieman heikommin kuvia.

Lavella's Infinity "Kurlaaja"


Mountain Magic "Ada"
Lavella's Star Gianfar "Gia"
VH-13 Lavella's November "Ra"



Olen keskiviikkona lähdössä ystäväni synttäri hulinoihin Helsinkiin, mutta koitan sitä ennen saada kysymyspostauksen vastauksia ensimmäistä osaa esille. Tänään sen olisi varmasti ehtinyt tehdä, ellei vuorossa olisi ollut pullojen ja kippojen pesua... niin pelkästään sen kahdenkymmenen pullon pesuun meni jälleen se kaksi tuntia! Tähän operaatioon on aina varattava riittävästi aikaa.
Lisäksi tänään alkoi Ran astutus Merlellä ja huomenna, ylihuomenna uusiksi. Vaikkakin uskon tärpänneen tämän ensimmäisen yhdessä olon jälkeen, sen verran hyvin Ra tarjosi takamustaan Merlelle. Gian astutukset ovat kuulema myös onnistuneet, eli toivotaan senkin olevan kantavana! Viime viikon torstaina alkoi myös Annan astutus, jonka toivon myös olevan kantavana. 
Marraskuulle siis odoteltavissa nämä kaksi odotettua esteristeytyspoikuetta ja yksi väripoikue Annalta. Lisäksi Efy epeli on vihdoin uudestaan kantavana, tosin poikasia siltä odotettavissa vasta viimeisimmiltä astutuksilta, eli poikasten odotetaan syntyvän Efyltä tämän kuun lopuilla.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Autumn - classical lights

Päivän aikana taisin tosissaan ymmärtää se, kuinka orpo oloni olikaan nuo kolme viikkoa ilman kameraa. Kameran hajotessa, se jätti ison aukon jokaisen viikon rutiiniin. Se jo, että valokuvaa, vie paljon aikaa, mutta siihen päälle vielä kuvien läpikäynti, jälkikäsittely ja julkaisu ovat yhdessä useiden tuntien juttu.
Tänään pääsin hyppäämään hurjalla harppauksella takaisin arkeen, nimittäin vuorossa oli kanien valokuvausta! Vaikkakin aamulla jo mokasin nukkumalla yli aamuauringon ja näin sain aamusta vain Liilasta ja Juliuksesta kuvia, oli sekin jo jotain. Tämän jälkeen sai odotella iltaa ja sen pehmeämpää ja tunnelmallisempaa valoa. Tosin kun ilta tuli, tulivat myös pilvet ja näin loppui aikapian myös riittävä valo, joka tulee taas ilmi Godon, Noran ja Vilken otoksissa. Jo ikuisuuden käytössäni oleva Canonin 55-250mm muovitötterö, kun ei ole se maailman valovoimaisin obiska(+ tarkentaessa kuin saha) ja sen ovat jokainen saanut varmasti huomata ikuisella kuvien rakeisuus ongelmalla. Toivotaan siispä, että god save my life lähitulevaisuudessa ja saisin tosissani nyt säästettyä parempaan zoomiin, joka taas antaisi kanien, kuin kaiken muunkin valokuvaamiseen uusia ulottuvuuksia!
Tällä kertaa tällaiset pienet maistiaiset tämän päivän kanikuvista ja ensi viikolta tulee varmasti lisää. Tai toivotaan niin, sillä ensi viikolle tiedossa on myös paljon erinäistä eräjormailua syksyyn, kera kamera ja hirvikärpäset!

Solbergas Anastasia "Liila"


Stors Julius "Julius"

Lavella's Gomorra "Godo"


Lavella's Story lines "Nora"
Salta Ravinen "Vilke"

Ja ei unohdeta palautetta kuvista! Mikä on mielestäsi onnistunut ja mikä epäonnistunut otos?

lauantai 4. lokakuuta 2014

Pinkwyingin poikaset - Nimet ja sukupuolet

Kamera kotiutui vihdoin perjantaina korjauksesta, melkein kuukausi ilman sitä saikin olla. Tänään matkasin siskoni kanssa Hyvinkään kautta Lahteen ja sieltä Hämeenlinnan seuduille. 
Lahdessa pääsin vihdoin näkemään yyber suloiset Pingun poikaset, vaikka harmitti matkalla sade ja huono ilma, kannatti kuitenkin lähteä matkaan. Poikaset ovat miltein 4 viikkoa vanhoja, äärettömän rohkeita ja seurallisia. Pingunkin pääsin näkemään sijoituskodissa ja sama herttainen otus sekin on edelleen, tosin saanut sijoituskodissa rutkasti enemmän hellyyttä ja huomiota, mitä minun luona ehti saada! Kaiken poikasten ihastelun ja pallottelun lisäksi poikasilta katsottiin sukupuolet ja jokaisesta tuli otettua useampi kuva. Pingun poikueesta löytyy sopivasti neljä naarasta ja kaksi urosta, eli näillä näkymin voi yksi tyttönen vielä olla kotia vailla. Ensin kuitenkin on selvitettävä alustavasti varanneiden kanssa, kenelle sopii mikäkin poikanen. Alta pääsee näkemään nämä suloiset pikku valkokorvat, jokaisesta löytyy kolme otosta ja aivan viimeisenä koko poikueesta kuva. Lisää kuvia saa halutessaan pyytämällä.
Reissun lopuksi tuli myös tehtyä pikainen vierailu Katrionan luona, jossa tuli ihasteltua ja tarkasteltua yhden poikueen sukupuolet. Jonka jälkeen suuntana oli vihdoin koti!

Lavella's Principessa, naaras

Lavella's Queen Anna, naaras

Lavella's Signora, naaras

Lavella's Signore, uros

Lavella's Cinderella, naaras - mahd. jää sijoituskotiin

Lavella's Principe, uros - jää kotiin/kasvatukseen



Jos huomenna sää suosii, olisi tarkoitus päästä ottamaan kanilan nuorisosta hieman uudempia kuvia ja tietysti tuomaan ne lopuksi esille myös tänne blogin puolelle.
Kysymyspostaukseen on tullut todella mukavasti kysymyksiä, niinkin paljon, että vastaukset niihin on tuotava esille kahdessa osassa. Saatte kuitenkin vielä odottaa hetken ensimmäisen osan julkaisua, sillä joitain kysymyksiä olen laatinyt yhteen, jotta saisi laajempia ja kattavampia vastauksia esille. 

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni