tiistai 11. marraskuuta 2014

Lemmikkimessut 8.-9.11.2014

Huhheijaa jälleen yhdet messutakana! Muihin messuihin verrattuna hyvin erillaisen tästä teki se, ettei mukana ollut kuin muutama kani, suuresta kanilaumasta. Kisaporukka koostui kaiken lisäksi kokoonpanosta: eläkeläinen, ensikertalainen ja Kurlaaja! Messuviikonloppu meni näin olen lähinnä seurustellessa muiden ihmisten kanssa. Oli aivan ihana nähdä ihmisiä joihin on alkuaikoina tutustunut, joita tosiaan näkee lähinnä vain messuilla. Tämän lisäksi tuli todella paljon lauantaina häärättyä Anneten ja Jaanan seurassa ulkomuotopuolella(ihasteltua mm. vanhan Nitti kääpiöjänikseni kaunista jälkeläistä!). Sunnuntaina taas aika kului Anneten ja Vili kissan seurassa kissapuolella, sain tutustua kunnolla kissanäyttelyyn ja sen kulkuun.
Jaanan ja Anneten jänöt!
Estepuolella kävin lähinnä hypyttämässä kanit ja tekemässä viikonlopun pakolliset välilkuolemat.
Ada vanhana konkarina sai mennä radat omaan tahtiin, siitä hyvin huomaa jo, että on eläkkeen aika. Radat menivät todella nätisti, vaikka sai hyppiä hyvin vapaasti radalla. Adan lapsen lapsi Nora oli ensikertaa kokeilemassa esteitä. Positiivinen piirre tytössä oli se, kuinka tämä liikkui radoilla ja oli messuijen hälinästä huolimatta menossa ja liikkui uskomattoman hyvin nelikuiseksi ensikertalaiseksi! Nyt kun vielä jaksaa opettaa tytön hyppimään, on se valmis ensivuoden radoille! Kurlaaja kilpaili lauantaina vaikessa suorassa, se ei tykännyt yhtään hälinästä ja hyppi nätisti vain ne osuudet, jotka olivat tarpeeksi etäällä yleisöstä. Ymmärrän tyttön logiikkaa hyvin, tekisin varmasti itse samoin, jos olisin saaliseläin ja vielä kani. Sunnuntaina mentiin Kurlaajan kanssa keskivaikeaa mutkaa, joka sujui vaikeaan suoraan verrattuna paljon paremmin. Harmillisesti c arvostelulla, ei päästy toiselle kierrokselle, sillä muutamien tiputusten lisäksi korjauksista tulleet virheet vaikuttivat liian ratkaisevasti. 
Vaikkeivat kanit pärjänneet monien muiden kanien joukossa ihmeemmin. Pärjäsivät ne omasta mielestäni erinomaisesti, jokainen kilpailussa ollut kani pärjäsi, joka edes uskalsi ja yritti.

Muuten tänne suunnille kuuluu ankeaa kaamosmasennusta, työn täyteisiä päiviä, jonka jälkeen illat koulunpenkillä ja se loppu aika mitä tästä jää, kuluu kanien kanssa. 
Jaanan hermut
Spesiaalia tähän tasaiseen arkeen tuo viikonloppuna syntyneet Annan poikaset(!!!), joita putkahti maailmaan hienot neljä kippaletta. Paljoa en ole poikasia ehtinyt vielä katsomaan, mutta ensimmäiset tähän kanilan syntyneet rex-turkkiset ilmestykset tästä poikueesta löytyy! Viikonloppuna nappaan poikasista kuvat, katson varmat sukupuolet ja kerron paremmin millaista sakkia tästä poikueesta löytyy. Lisäksi ihan näinä päivinä pitäisi Ran ja Gian esteristeytyspoikueet syntyä. Molemmilla pullottaa mahat ja hieman veikkaisin 5-6 poiaksen poikueita molemmilta. Toivotaan, että molempien naaraiden synnytykset sujuvat ja pääsen viikonloppuun mennessä kertomaan mitä näiltä on maailmaan syntynyt! Näin ollen. palaillaan toivonmukaan seuraavan kerran poikas
täyteisten kuulumisten kanssa!

ruskeasoopeli white ja ruskea otter kääpiöjänikset




Annette ja Vili finaalissa!

10 kommenttia:

  1. Siunaako toi tuomari kissaa vika kuvassa? :"DD

    VastaaPoista
  2. Minunkin nimi on Aada. Tosin kahdella aalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nätti nimi, mulla todella monen kanin nimi kirjotetaan hieman eritavoin mitä lausutaan mm. Ada >"aada", Nora >"noora", Gia >"zjiia", Efy >"efi"...jne

      Poista
  3. Aika tyylikäs toi leopardin näkönen katti :D Sellasen mäki voisin huolia! Hienot hyppypuput Ada, Nora ja Kurske <3

    VastaaPoista
  4. Ehheheii noi jänikset on nii makeen näkösiä!

    VastaaPoista
  5. millä objektiivilla kuvaat yleensä kaneja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä messukuvissa käytössä oli sigman 30mm, mutta muuten kotona kuvailen hyvin useasti tuolla vanhalla canonin 55-250mm zoomillani. :)

      Poista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni