Tänään Tattiksen poikaset tulivat viikon ikään! Niin kuin aiemmista postauksista on käynyt ilmi, ensimmäinen viikko verotti tätä poikuetta kahdella poikasella. Heti ensimmäisinä päivinä meni kolmas naaraista ja kolmantena päivänä toinen uroksista. Viimeiset päivät onkin olleet sitä, että poikasten koppiin tullut vilkuiltua vähän väliä ja varmistettua kaikkien poikasten olevan lämpimästi pesässä. Nyt onneksi kriittisin viikko on takana ja poikaset sen verran isompia, että vaikka pesästä tulisivat ulos, niin osaavat sinne jo hieman kauempaakin mönkiä takaisin. Viikon päästä pitäisi olla jo silmiä auki ja ei kauaa niin aletaan tutustumaan pesän lähiympäristöön!
Tatin poikueesta löytyy tosiaan nyt kaksi naarasta ja yksi uros. Pitää katsoa mitä jätän itse kotiin, hyvin mahdollisesti uroksen ja naaraan. Toisesta naaraasta on jo valmiiksi yksi kiinnostunut, eli hyvin todennäköisesti kaikilla poikasilla kodit. Pitää kuitenkin katsoa tilanteen mukaan ja tietysti infoilen, jos on niin, että tästä poikueesta voisi olla poikanen vapaana. Jäädään nyt seuraamaan innolla lapsukaisten kasvua!
Tatin poikue jäi valitettavasti nyt viimeiseksi tämän vuoden poikueeksi. Ravan synnytys ei mennyt onnistuneesti, eli eläviä poikasia ei tältä ensikertalaiselta saatu. Koska Rava on sijoituskani, eikä tällainen kokemus ole mukava ensimmäistä poikuetta odottavalle omistajalle, saa sijoituskoti täysin itse päättää uudelleen astutuksesta. Jäämme siis odottamaan tullaanko kyseinen poikueyhdistemä toteuttamaan uudestaan.
Eilen sanoimme myös hyvästit yhdelle rakkaista lemmikkikaneistamme, nimittäin Winille. Niin kuin jo kesästä olemme tienneet, tällä vanhalla neidillä todettiin kesän kynnyksellä kasvain. Wini sai elää siihen saakka, kunnes kasvaimesta alkoi koitua haittaa. Wini oli yksi pirteimmistä ja reippaimmista kaneista mitä luonani on asunut. Toteutin viimeisen päivän samaantapaan kuin Rein kanssa. Touhusin itse kanilassa, Wini sai puuhastella omiaan ja iloloikkailla kanilassa siihen asti, kunnes annoin hänet niihin käsiin, jotka saattoivat neidin viimeiselle matkalle.
Olo on hyvin haikea, yhteistä taivalta kertyi meille kuitenkin se seitsemän vuotta. Wini oli myös yksi ensimmäisistä kasvateistani ja viimeinen Natalien elossa olleista lapsista. Omalla tavallaan nyt päättyi tietynlainen ajanjakso ja alkaa aika, ilman Natalien jälkeläisiä. Niitä kaneja, jotka ovat merkittävästi olleet osana nuoruuttani, mutta myös pohjana kasvatukselleni.
keltamusta japanilainen, uros & ruskea otter kirjava, naaras
keltamusta japanilainen, naaras & kaikki kolme poikasta
0 kommenttia:
Lähetä kommentti