maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kuulumisia pikku Leeviltä!

Kasvateista on aina ihana saada kuulumisia. On mukava lukea miten on mennyt ensimmäiset päivät uudessa kodissa, kuin myös miten pidemmällä aika välillä elämä sujuu. Mukavan monet laittavat kuulumisia tai arkea voi seurata esimerkiksi instagramista. Joskus kuitenkin on niitä kasvatteja, joista ei muuton jälkeen kuule enää mitään. Pidän sitä täysin omistajan päätöksenä haluaako laittaa kuulumisia ja kuvia kanista. Mukavaa se on minusta, mutta en kuitenkaan velvoita siihen.

Viikko sitten muutti Teresan poikueesta pikkuinen Lavella's The Ninja-Poké Showdown uuteen kotiin. Sain nyt viikonloppuna todella mukavaa sähköpostia ja kysyin omistajalta olisiko mahdolista julkaista osa sähköpostista blogissani. Nämä kuulumiset on koottu hauskasti tiivistelmistä, jotka avaavat jokaista päivää viikon varrelta. Todella kiva idea ja tietyllä tavalla myös kiinnostavaa luettavaa kanin kotiutumisesta.



Kuvat ja teksti: Alexandra H.

Ensimmäinen päivä: Matka sujui hienosti, ei mitään mainittavaa. Kotona hän tuli kopasta hyvin nopeasti ulos ja alkoi heti tutkia uutta ympäristöä. Saatuani häkin valmiksi, laitoin pojan sinne ja hetken aikaa hän sai olla rauhassa tutustumassa uuteen kotiin. Aika nopeasti hän myös lähti häkin avonaisesta ovesta ulos tutkimaan, mutta vastaan tuli äkkiä liukas lattia mistä poika selkeästi hämmentyi hieman. Ei muuta kuin takaisin häkkiin syömään hyvällä ruokahalulla heinää ja sen jälkeen olikin hyvä ottaa kunnon päiväunet, tietysti kyljellään ja pitkin pituuttaan. Hauskaa oli seurata pojan piehtarointia, kun ei millään meinannut löytyä täydellistä asentoa päikkäreille! Illalla kämppikseni tullessa nostin pojan isolle matolle ja voi sitä ilon määrää, kun hän tajusi miten paljon on tilaa ja tutkittavaa! Koko illan hän nautti tilasta ja lensi sellaisia ninjaliikkeitä ettei ole meillä ennen moisia nähty. Iltaruoka maistui myös hyvin ja keksittyään vesipullon ei juomisesta meinannut tulla loppua. Nukkumaan mennessä olikin hankaluuksia saada poika takaisin häkkiin! Pieni äksidenttikin ehti syntyä, kun poika keksi tunkea itsensä porttina käytetyn kompparikehikon väliköstä ja jäi takajaloistaan kiinni. Onneksi olin ihan vieressä ja sain avustettua pojan reiästä läpi. Tämän jälkeen tulikin laitettua kehikon alinpiin rakoihin hyvät esteet ettei tapahdu uudestaan. Ihmeissämme seurailimme poikaa koko päivän, kun se ei ottanut mistään mitään stressinpoikastakaan. Ihanan lungi tapaus! Ihmiskontaktia se ei tämän päivän aikana pahemmin ottanut, eikä sitä pakotettukkaan hänelle sen enempää. Päivän pähkäiltyämme pojalle myös keksittiin kutsumanimi ja hänet "ristittiin" Leeviksi. 

Toinen päivä: Yö meni hyvin rauhassa, saivat kaikki osapuolet nukuttua erittäin hyvin! Yöllä oli myös melkein kaikki heinät hävinneet ja vesipullo melkein tyhjä. Aamuruoka maistui myös samalla hyvällä ruokahalulla. Sen jälkeen olikin pojasta kiva päästä taas koko huoneeseen temmeltämään. Varsinkin sängyn alle on kiva mennä, mistä löytyy vielä kissanleluja ekstratutkittavaksi. Muutoin päivä meni samalla kaavalla kuin edellinen. Iltapäivällä koitin ottaa pojasta kuvia, mutta sen mielestä oli mielekkäämpää tulla tutkimaan minua. Varsinki kamera tuli merkattua moneen otteeseen ja sen jälkeen alkoi syli kiinnostamaan. Pari kertaa koitin häntä silittää, mutta se ei vielä sopinut herran egolle. Ninjaloikat ovat saaneet päivän mittaan uutta ulottuvuutta, mutta korkeammille tasoille pikkuinen ei ole vielä uskaltautunut. Illalla hän alkoi ottaa huomattavasti enemmän ihmiskontaktia mitä osasin odottaa! Kokoajan seurailtiin missä menen ja mukaan piti aina päästä. Illalla yksi kissoista änki itsensä huoneeseen ja Leevi oli tästä kovin kiinnostunut, kulki innoissaan perässä ja haisteli aina kun pääsi lähelle. Kissa sen sijaan ihmetteli että mikä tämä on eikä tiennyt miten tulisi käyttäytyä. Onneksi hän ei kuitenkaan näyttänyt mitään aggressiivisia merkkejä. En kuitenkaan halunnut ottaa mitään riskiä, joten heitin kissan ulos heti kun pääsin häneen käsiksi. Tarkoitus on antaa Leevin vähän kasvaa ja sitten alkaa enemmän totutella kissoihin.


Kolmas päivä: Yö meni taas hyvin rauhassa ja kaikki osapuolet saivat nukkua. Aamulla hän osasi jo odottaa ruokaa ja se maistuikin taas samalla hyvällä ruokahalulla. Päivällä hän on enemmän omissa oloissaan, nukkuu paljon ympäri huonetta pitkin pituuttaan. Iltapäivällä alkoi taas hakemaan enemmän ihmisen huomiota. Edelleenkään kosketus ei ole mieleistä joten en ole sitä pojalle tuupttanutkaan sen enempää. Kuitenkin kokoajan on pakko olla katsomassa mitä minä teen ja joka paikkaan olisi mukava päästä. Illalla poika tuli luokseni ja silitin häntä pari kertaa päästä eikä hän lähtenyt pois. Tämän jälkeen hän tuli heti lähemmäs ja silitin vielä muutaman kerran mikä näytti pojalle olevan ihan fine! Aivan tajuttoman mahtava fiilis jäi tästä! Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun ei tarvinnut siivota mistään pojan jätöksiä. Laitoin heinätelineen ja juomapullon vessalaatikon kohdalle ja ilmeisesti tämä toimi paremmin kuin hyvin!

Neljäs päivä: Ensimmäinen yö, kun pikkuinen keksi ruveta riehumaan häkissä. Onneksi olen niin hyvä nukkuja, että kunhan vain saan unta niin nukun koko yön oli sitten millaista meteliä tahansa. Aamulla poika taas odotteli ruokaa ja päivän hän nukkui ja välillä heitteli iloloikkia. Illalla hän alkoi taas tavan mukaan ottamaan enemmän kontaktia ja antoi jopa silittää! Parin silityksen jälkeen lopetin, jottei mennä vahingossakaan rajan yli, mutta niiden jälkeen hän tuli heti uudestaan luokseni kerjäämään niitä. En todellakaan olettanut tämän menevän näin nopeasti! Pikku hiljaa kuitenkin mennään ja otetaan pieniä askeleita kerralla ettei otettaisi takapakkia. 

Viides päivä: Yö meni taas oikein leppoisasti ja kaikki saatiin nukuttua. Aamulla hän odotti jo innoissaan aamuruokaa ja juomapullo oli taas juotu tyhjäksi. Olen todella tyytyväinen tuon pikkuisen syömiseen ja juomiseen. Päivällä hän taas oli enemmän omissa oloissaan, mutta illalla hänestä tuli oikein halipupu. Syliin tullaan ja silitykset ovat tosi jees muun huomion mukana. Päivän aikana hän myös keksi sohvan häkin vieressä ja siinä onkin ralliteltu oikein kunnolla! Ei haittaa jos siinä tasapaino vähän pettää, kun on pehmeää alla. Tänään hän sai myös hieman persiljaa ja sekös pojalle maistui. Hän on myös erittäin nopeasti hyväksynyt kämppikseni ja hänen luo mennään melkein jopa samalla innolla kuin minun luokse. Illalla pikkuiselle kävi pieni vahinko ja hän teki tarpeensa sohvalle. Onneksi on irroitettavat päälliset niin sain sen heti pesuun. Laitoin vielä ylimääräisen kankaan sohvan päälle, jos näin tapahtuu uudestaan niin ei tarvitse pestä koko sohvaa. 

Kuudes päivä: Yö saatiin taas nukuttua, mutta aamu oli Leevin mielestä kamala (siivouspäivä). Imurin käynnistyessä se jähmettyi paikalleen, mutta siirtyi pian häkissä olevaan majaan. Päästyäni omaan huoneeseen imuroimaan, poika jo makoili tyytyväisenä majassa. Miten vähän voikaan yksi pieni pupu stressata! Päivä meni jo tutulla kaavalla, poika oli ehkä inan normaalia säikympi (tästäkään en mene ihan takuuseen). Illalla sitten sattui tämä kissaäxidentti mistä laitoinkin viestiä. Muuten ilta meni taas seurustellessa, ihan mahdoton tuosta on saada kuvia, kun pitää kokoajan änkeä syliin. Nyt hän myös tulee sohvalle seurustelemaan, jos siihen päätän hetkeksikin istahtaa. 

Seitsemäs päivä: Yö meni taas hyvin rauhassa, hassua miten tuo on noin nopeasti oppinut olemaan häkissä hipi hiljaa (tietty ääneen on ihmisen vain totuttava ja näitä tulee varmasti myöhemmin vielä). Aamulla annoin aamuruoan ja tunnin verran Leevi sai jaloitella. Sen jälkeen oma mammaloma keskeytyi ja piti lähteä pariksi tunniksi asioille. Kotiin tullessa Leevi iloisesti tuli heti tervehtimään ja odotteli ulos pääsyä nätisti. Viikon aikana meille on kehkeytynyt todella hyvät rutiinit mihin poika on oppinut todella hyvin. Kärsivällisyyttä pojalla onneksi riittää eikä pieniä stressaantumisia edes näy. Vaikka onkin menny vasta viikko ja varmasti seuraavat tulevat olemaan entistä antoisampia, kun saa tutustua kokoajan lisää tuohon otukseen. Tuntuu kuitenkin siltä, että Leevi olisi ollut meillä aina. Ehkä meillä oli vain Leevin mentävä aukko perheessä. Olemme niin onnellisia, että juuri hän valikoitui meille.


3 kommenttia:

  1. Tästä postauksesta tuli niin hyvälle mielelle! Ihana pupu ❤️

    VastaaPoista
  2. Ihana Leevi❤️😍

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni