torstai 1. maaliskuuta 2018

Pakkanen paukkuu ja nenä jäätyy

Eikä ihanaa vihdoin saan nämä kuvat esille! Nämä on kuvattu jo useampi viikko sitten, mutta tässä on ollut niin paljon ohjelmatiikkaa sekä vielä poikaskuvien päivittelyä, että jäänyt ihan laiskolle näiden kuvien osalta. Nyt ne on kuitenkin tässä ja lisää odottaa julkaisua!

Otin nämä kuvat silloin kun saimme enemmän lunta maahan ja pakkasta oli vain pari astetta. Yllätyksenä tämä ei tule, mutta tällä hetkellä lunta on edelleen ja pakkasta..sitä on aika paljon. Kanilaan onneksi asensin patterin jo ajoissa, eli siellä mennään plussalla ja vedet pysyneet sulina. Ulkokaneilla jäätyy vedet tietysti koko ajan ja heitä saa olla juottamassa pitkin päivää. Onneksi tämän sään pitäisi vähitellen lauhtua, eli kevättä kohti mennään! 

Ensimmäisissä kuvissa on Gia. Hänen kanssaan on aina kiva suunnata jonnekkin pellolle, sillä hän tykkää temmeltää ja rakastaa kun ympärillä on paljon tilaa! Gian kanssa valokuvaaminen on aina niin helppoa, hän osaa olla sopivalla kuvausetäisyydellä ja tulla sopivin väliajoin moikkaamaan. Gian tapa moikata on hypätä selkäni päälle. Tältä ulkoilukerralta jäi hyvin mieleen yksi hieman pieleen mennyt hyppy. Hän vahingossa arvioi hypyn väärin ja oli laskeutumassa pääni päälle. Se ei ollut hyvä idea ja hän ponkaisi siitä suoraan uuteen hyppyyn. Lopputuloksena kaunis ja kipeä vekki päässäni. 
Gialla on ollut viime aikoina aivan suunnattomasti energiaa ja osa syynä on hyvin vahvasti heidän laumassaan olevat poikaset. Poikasten emät eivät jaksa niinkään temmeltää, mutta onneksi Gialla on virtaa ja intoa. Gia on aivan täydellinen isoisoiso mummi heille!

Fridan kuvaaminen mulla on jäänyt todella vähälle. Olemme hänen kanssaan aika paljon harjoitelleet esteitä ja hihnan päästä on vaikeampi kuvata. Nyt suuntasimme lähellä kanilaa olevalle tielle ja voi miten suloinen Frida oli. Hän tuli todella nätisti luokse ja pysyi hienosti lähelläni. Jossain kohtaa yltämme lensi korppi, joka sitten säikytti Fridan. Jos vanhemmat kanit säikähtävät he tulevat suoraan luokseni tai menevät kanilaan, mutta nuorena kanina Frida meni aivan sekaisin eikä tiennyt mitä tehdä. Hän sitten päätti pinkoa meidän ja naapurin välissä olevaan "metsikköön", joka ihan kanilan vieressä. Harvoin näitä sattuu, mutta yleinsä pyrin pitämään katseen kanissa niin pitkään kuin mahdollista ja kun kani katoaa lähden perään. Kävelin rauhassa sinne minne Frida oli juossut, jälkiä oli helppo seurata niin pitkälle kunnes ne sekoittuivat muiden kanien jälkiin. Sitten vain katselua missä kani on ja odottelua. Jossain kohtaa katse tavoitti Fridan puun juurelta kuikuilemasta. Turvallisen puun oli valinnut, sillä tuolla metsikössä ollessa monet kanit tykkäävät touhuta sen juurella. 

Viimeisenä kuvattavaksi lähti ihana Jaqu jänis! Ajatella, nyt on jo vuosi siitä kun Jaqu ja Zaida saapuivat luokseni. He ovat kumpikin kyllä hurjan hyvin kotiutuneet. Jaqu todella hyvin ja Zaida niin hyvin kuin Zaidana voi kotiutua. Persoonina he ovat juuri sellaiset, etten oikeastaan toisenlaisia jäniksiä olisi halunnutkaan. Zaida välillä äksyilee, mutta heti kun asiasta sanoo hän on nätisti. Jaqun kanssa elämä on niin sujuvaa aina, hän on hyvä esimerkki siitä millaisia belgianjänisten pitäisi luonteeltaan olla, mukava, ylväs, rokea ja seurallinen. 

Lavella's Star Gianfar "Gia"











Lavella's Time Machine "Frida"








Jaqu








6 kommenttia:

  1. Niin kauniita talvisia kuvia ! Gia on kuin jostain sadusta, ihan älyttömän kaunis pupu ! ♥

    VastaaPoista
  2. Vau, tosi kauniita kuvia! <3 Osaavatko kanisi luoksetulon, kun pidät niitä vapaana ilmsn vsljsita ja hihnaa?

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni