sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Paluu Suomen kisaradoille!

Tämä vuosi on ollut siitä erityinen, että kanit ovat pysyneet loppu kevään jälkeen todella visusti kotona. Vuoden alussa ja vielä keväälläkin starttasi monia lupaavia nuoria, mutta RVHD2- viruksen tullessa Helsingin alueelle muuta vaihtoehtoa ei ollut, kun jäädä kotiin. Kesän aikana mulla kasvoi vielä muutama muu lupaava nuori, mutta näiden ja kaikkien muiden kanssa hypättiin ja treenattiin vain kotona.

Hyvien turvatoimien vuoksi virus ei ole onneksi tarttunut harrastaja piiriin, sillä se olisi voinut saada samaa aikaan mitä Helsingin villikaneissa. Tästä huolimatta arastaa kisat, jos porukkaa virus alueelta tulee kilpailemaan samaan aikaan. Onneksi talvi ja pakkaset rauhoittavat aina tilannetta. Varsinkin, kun villikani kanta on nyt todella pieni. Lisäksi harvalla Helsingin alueella asuu kaneja ulkona, kaikki ovat sisäkaneja ja näiden kanssa harvemmin pistäydytään ulos talvisin.
Näin ollen lähdimme eilen kilpailemaan! Mikä kannatti, sillä päivä oli todella mukava ja kanit menivät upeasti! Mukana oli vanhemmista konkareista vain Milan ja kaikki loput Björn, Fereno, Vitani ja Lyna ensikertalaisia helpossa suorassa. Nämä ensikertalaiset menivät kuitenkin todella hienosti!

Vaikeassa mutkassa tosiaan hyppäsi Milan, hän menee aina lähinnä kahdella virheellä ja näin mentiin jälleen tälläkin kertaa. Eliitti suoralla Milan on jo, mutta mutkalta puuttuu vielä se kaksi klassuasta. Alempana näkee videon Milanin radasta ja jälleen miten pienestä klassaus oli kiinni. Hieno, eliitin tasoinen kani tuo on ja tänä vuonna oltaisiin päästy varmasti eliitti mutkalle, jos oltaisiin hieman useammssa vaikeassa mutkassa päästy käymään.


Helpossa suorassa kilpailikin sitten kaikki loput mukana olleista kaneista. Rata oli hyvä, tosin haasetta toi hankala käännös, jossa melkein kukaan kaneistani ei malttanut odottaa ohjaustani hyvään lähestymiseen ja se näkyykin videoilla. Omituinen haaste oli myös maaliin ylittäminen ja varsinkin ensimmäisellä kierroksella kukaan neljästä kanista ei meinannut sitä ylittää.

Björnelle nämä olivat kolmannet kisat. Tosin ennen näitä kisoja Björn on kilpaillut juuri 4kk iässä nurmikentällä helppoa mutkaa, joka meni oikeasti todella hienosti. Tämän jälkeen 9kk iässä poju kilpaili korkeudessa ja muuta kisakokemusta ei olekkaan vielä kertynyt. Noh nyt 11kk iässä päästiin vihdoin kokeilemaan helppoa suoraa! Video mulla on vain ensimmäiseltä kierrokselta, mutta eipä se mitään kun poitsu meni molemmat kierrokset niin hienosti! Ensimmäinen kierros mentiin kahdella todella huolimattomalla virheellä ja toinen kierros yhdellä virheellä. Näin napattiin ensimmäinen klassauspiste!

Fereno, Lyna ja Vitani olivat täysin ensikertalaisia ja vielä ensimmäistä kertaa automatkalla. Kyllä puput olivat hieman ihmeissään, mutta niin ihaltavan reippaita!
Fereno hyppäsi ensimmäisen kierroksen yhdellä virheellä ja toisen puhtaasti! Hieman etenemistä pitää harjoitella, mutta muuten ensimmäisiksi kisoiksi todella hyvin!
Vitani meni ensimmäisen kierroksen 6 virheellä, tosin virheet olivat lähes täysin huolimattomuudesta. Toiselle kierrokselle kuitenin huolimattomuudet olivat poissa ja rata mentiin yhdellä virheellä. Olisiko kenties mennyt jopa puhtaasti, jos maali päädyssä ei olisi ollut jotain niin jännittävän pelottavaa?
Lyna oli myös niin ihanan reipas! Hän meni tasaisesti molemmat kierrokset, eli 3 + 3 radat. Reippaasti edeten ja nätisti hypäten. Toisen kierroksen virheet olivat niin hupsut, että lisätreenillä tuosta kanista voi tulla kovinkin hieno ja kun nyt vain pääsisi kisaamaan sen kanssa enemmän.

     

Seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata vuoden viimeisiin kisoihin Raisioon. Alkuvuodesta jatketaan myös kisaamista, mutta pitää katsoa taas keväällä onko jäätävä tauolle vai saisiko Suomeen lisättyä alueellista kisaamista, jonka turvin uskaltaisi kenties jatkaa kisaamista.

 Ps. Freyan synnytys ei mennyt suunnitellusti, mutta reilun viikon päästä uudelleen astutus, mutta toisella uroksella. Esittelen tämän uroksen, kun hän vain kotiutuu ensin luokseni!

2 kommenttia:

  1. Oi vitsit tekis mieli tulla kisaamaan, kun lukee näitä kisapostauksia. Ehkä mekin vielä joskus uskallaudutaan. Hienosti meni puput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisaaminen on kyllä mukanaa ja sitä omalla tavalla aina jää kaipaamaan, jos hetkeen ei ole päässyt.
      Toivotaan, että alueellinen kisaaminen kasvaa, niin silloin on turvallisempi kisata. Meidänkin tiimi keskittyy nyt lähinnä lähiseudun ja kauempana virusalueista oleviin kisoihin. Tietysti keväällä on oltava hirmu tarkka, jos kisoihin tulee virusalueelta tai sen läheisyydessä kisannutta porukkaa.

      Poista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni